Surun terapiaa

Viime viikko on ollut minulle kovin raskas, minulle kovin rakas läheinen pääsi Taivaaseen. Ikävä on siis suuri. Ikävän keskellä, suurin terapeutti on ollut käsityöt. Olen saanut tehdä sitä, mitä on mieli tehnyt kun aikaakin on (kerrankin) ollut. Terapeuttista on ollut kun on saanut ajatella jotain muuta kun sen hetkisiä tunteita ja ajatuksia.

Useita juttuja olen saanut tehdyksi. Isoin projekti on ollut "tätien joululahjat". Minulla on äidin puolelta 5 tätiä ja halusin jokaiselle tehdä omannäköisen (=värisen) patalapun lahjaksi. En yleensä tee/osta lahjoja suvulle ollenkaan, kun muuten olisin vararikossa, mutta nämä on kuitenkin niin helppo tekoiset ja eikä vieneet niin kauhesti lankaakaan. Vielä pitäisi yhdet tehdä, että kaikille olisi omansa!
Tässä pieni kollaasi:

Kerroin viime postauksessa sukista, jotka tulevat lahjaksi, nekin on nyt valmiit ja niistä tuli kyllä kauniit! Niiden nimeksi tuli seilorisukat, värityksestä johtuen ;) Lahjan saaja on parhaimpia ystäviäni, ja saa sukat ihan piakkoin!!

Aiemmin kerroin isoäidinneliö-projektista, jota tein Äidin kanssa, nyt se on saanut jatkoa! Eli tulee suurenemaan. Patalapuista ja sukista jääneet langanjämät ovat tulleet siis käyttöön. Hauska katsoa, että mitä siitä sitten joskus muodostuu lopuksi :) Kuvia tulee vähän myöhemmin!

Tällä viikolla olisi vielä kiva saada tehdyksi tiskikukka, ainakin yksi ellei kahtakaan.. Katsotaan, että mitä jaksaa tehdä.
Ilman käsitöitä, en tiedä miten olisin seonnut, mutta onneksi olen pystynyt värkkäämään käsillä tämän viikon ajan!!
-m